tiistai 29. tammikuuta 2013

Aito vastaan epäaito

Kun nakkelin noita aiemmin istuttamiani kaupan valmisyrttejä roskapussiin (joo, hengettömiä ovat), harhautui ajatukseni tekokasveihin. Olis oikeasti niin kiva saada keittiöntason kulmalle jotain vihreää. Ajatus viherkasvista siellä pimeimmässä nurkassa piristää, mutta ei kai siellä muut pärjää kuin muovikasvit. Valitettavasti oma kokemukseni tekokukista on niinkin kaukaa kuin jostain 80-luvulta jolloin kukista näki jo kauas, että ne eivät ole oikeita. Ei houkutteleva ajatus.

Päätin siis lähteä tutkimusmatkalle Plantageniin. Ennen joulua olin ostanut sieltä punaisen joulutähden, joka oli todella aidon näköinen samettisine pintoineen. Viime kesänä puolestaan muistelin ihastelleeni muhkeaa ja kovin aidon näköistä leinikkiä. Tästä ehkä voisi tullakin jotain..
Perillä meinasin mykistyä siitä valtavasta valikoimasta tekokasveja. Kirjava kokoelma muovisia ja vähemmän muovisen näköisiä leikkokukkia ja viherkasveja. Leikkokukat olivat minusta jopa yllättävän aidon näköisiä, mutta vihreissä puskissa on vielä suunnittelijalle töitä.

Kotiin ostin valkoisen hortensian. Todella aidon näköinen ja piristävä nimenomaan oksana. Ihana!


Hortensian lisäksi ulko-oveamme koristaa havukranssi käpyineen. Teko sellainen. Ihanan iso ja muhkea, yllättävän aidon näköinenkin. 


Sitten siirrytään tälle ei-niin-aidon-näköiselle osastolle. Hintaa voisi varmaan pitää jonkinlaisena mittarina, sillä nämä maksoivat murto-osan noista ylemmistä kasveista. Mutta silti nämä ovat minusta ihan kivat, noissa olosuhteissa kun aidot ei pärjää.


Onko aito aina aito vai mahtuuko tekokasvejakin maailmaan,
                                                 kyselee Katja

lauantai 19. tammikuuta 2013

Pala luontoa sisällä

Tarkoitukseni oli päivitellä teille vähän talvisia ulkoilujuttuja, mutta luonto päätti toisin. Meillä on pakkanen paukkunut jopa alle -30 asteessa, joten ulos ei ole ollut paljon nokan työntämistä.  

Jos et pääse luontoon, tuo luonto sisälle.

Talomme nurkalla kasvaa iso ja vanha lehtikuusi, ehdoton suosikkini pihan kasveista. Kesällä kauniin tuuhea ja talvella ihanan rouhea. Liittyypä siihen hauska tarinakin. Ensimmäisenä kesänämme Metsäpirtissä ihmettelimme, kun hyvin usein kuusen alta kävellessämme putoili käpyjä niskaan. Loppukesästä sitten joku perheenjäsenistä hoksasi, että oravat istuivat kuusessa ja nakkelivat meitä ihmisiä kävyillä. Nyt on tainnut se oravasukupolvi jo poistua tästä maailmasta, sillä enää käpyjä ei sinkoile.


Talvisin käytän kuusen oksia paljon koristeena. Niitä on päässyt niin kattauksiin kuin lahjapakettien koristeeksikin. Kevään korvalla olen laittanut niitä maljakkoon ja odottanut josko alkaisi lämmössä vihertää. No, vesi maljakossa olisi saattanut auttaa asiaa. 

Tällä kertaa oksat pääsivät ilahduttamaan työpöydälleni. Tuo harmahtavan ruskea on niin täydellinen sävy, oikein rauhoittava. Maljakossa on nyt myös vettä, josko kohta saisimme lisää viherterapiaa :)


Tuotko sinä luontoa sisälle?

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kasvimaan kasausta

Nyt voisi olla hyvä aika miettiä millaista satoa sitä kasvimaaltaan haluaisi ensi kesänä. Tarkoitus on laittaa ihan perinteinen kasvimaa sekä muutama istutuslava.


 Kasvimaalle istutetaan perinteisesti pottua. Tänä vuonna aion olla ajoissa ja saada ensimmäiset perunat pöytään jo juhannukseksi. Katsotaan onnistunko :) Perunan lisäksi kasvimaahan istutetaan porkkanoita, sipulia sekä lanttua.


Erillisiin istutuslaatikoihin laitetaan salaatteja, kaalia ja mansikoita lapsille napsittaviksi.


Sen lisäksi kasvatukseen pääsee kurkku ja kesäkurpitsa sekä tomaatti. Myöskään lapsuudenmakua, ruohosipulia, ei voi unohtaa.

Kuvat via Pinterest

Eiköhän sitä siinä satoa omiksi tarpeiksi. 

Mitä teidän kasvimaasta nousee?

perjantai 4. tammikuuta 2013

Yrttejä

Heti vuoden vaihduttua uuden vuoden puolelle minulle iskee jonkinlainen kaipaus kevääseen. Kevään aurinkoiset pitkät päivät ja hohtavat hanget. Ai jai..

Myös yrtit löytävät tiensä kotiin aina alkuvuodesta lähtien. Ostan aina kaupan valmiita ruukkuyrttejä, mutta en saa niitä pysymään hyvinä muutamaa päivää pidempään. Mikä on sinänsä tosi harmi, sillä eipä niitä ehdi kaikkia käyttämään ennen kuin roskis kutsuu. Lisäksi vihreä väri keittiössä tuo ihanaa pirteyttä, joka piristää kummasti mieltä ennen noita kauan odotettuja helmihankia.


Nyt ajattelin ottaa härkää sarvista ja kokeilen saada kaupan valmiin ruukkuyrtin(vai salaatin?) menestymään. Yritin jo kaupassa tsekata juuret, että ne olisivat kosteat, mutta eipä noista kyllä selvää ottanut. Kotona iskin yrtit hetkeksi seisomaan veteen ja upotin saviruukut hump'sukkeluksiin pariksi tunniksi. 



Sitten istuttamaan. Hyvää multaa, reilusti vettä, valoa ja lämpöä. Lannoitus kerran viikossa. Eikä saa unohtaa säännöllistä saksimista, mikä tietää vain hyvää tammikuun kevennyskuuria ajatellen ;) 
Ei nuo nyt kyllä näytä alkuunkaan hyviltä minun silmääni, mutta jospa ne tuosta tokenisi. Juuri tätä tarkoitin näiden kaupan valmiiden yrttiruukkujen kanssa..



Suositko sinä kaupan ruukkuyrttejä vai kasvatatko omat yrtit siemenestä asti?
                                                           Katja